Arkista lomailua

Päivät vilisevät hurjalla vauhdilla. Maanantai meni sairaalalla, tiistai palautuessa, eilen asetuin taloksi ja tänään lähden kaupungille - viikko on jo yli puolessa. Maanantaina käytiin muuten kotiintulomatkalla lähikaupassa, ja pääsin ihmettelemään ottoautomaattia kaupan sisällä. Kätevä systeemi sen puolesta, että ei haittaa jos on unohtanut nostaa rahaa - visa electronhan ei läheskään kaikkialla käy. En osaa vielä sanoa kuinka yleisiä otot kauppojen sisällä ovat, tuo oli ensimmäinen johon törmäsin. Kun murkinat oli ostettu, mentiin kotiin laittamaan ruokaa. En muista kumpana päivänä mitäkä, mutta boxtyjä eli jonkinlaisia perunalettuja tehtiin. Pitänee perehtyä tarkemmin jos tulee itse tehtyä. Mut kotoisa oli taas hääriä porukalla.

Tiistai-iltana käytiin porukalla keilaamassa läheisessä keilahallissa, joka oli mukavan tyhjä kun edellinen iso poppoo sopivasti poistui paikalta. Mukava ilta; mukava porukka ja mukava keilata. En edes saanut kättä kipeäksi, vaikken jaksanutkaan etsiä hyvää keilaa. Keilauksen jälkeen tuli pelattua biljardia yksi erä, ja Annina ja Aleksi testasivat myös ilmakiekon.
Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Annina lähti koti-Suomeen, puolentoista viikon päästä palaavat pojatkin kotiin. Eilinen (ke) olikin sitten hiljaisempi päivä, en jaksanut lähteä mihinkään. Pitänee tutustua Tullamoreen paremmin sitten Pauliinan kanssa parin viikon päästä. Mukavan näköisiä katuja, mutta liikaa liikennettä miun makuun. Tietysti ajankohtakin voi vaikuttaa, katsotaan josko tänään olis hiljaisempaa. Tarkoituksena on mennä ostamaan työkengät joita jo Anninan kanssa aiemmin kattelin. Hiusharja (hukkunut johonkin muuttokuorman syövereihin) ja shampoo + hoitoaine pitäis myös muistaa. Sitten oli vielä jotain, mutta niinhän siinä käy että kun ei kirjota kauppalistaa niin unohtaa puolet.

Viimeiseksi voisin heittää kuvia kotikadusta ja naapurustosta - onneksi asutaan kadun viimeisessä talossa, ei tule ihan niin helposti yritettyä naapurin ovesta sisään.. Eli Kotikadun perällä asun viimeisessä talossa, joka ei kuvassa edes näy. Jotensakin hassua kun vähintään kaksi vierekkäistä taloa on täsmälleen saman näköisiä, kaikki saman kadun talotkin voivat olla, jopa saman lähiön. Vinhan näköistä, kaupungissa on sitten vaihtelua senkin edestä.

Tänne saakka on tultu

Myöhään sunnuntai-iltana Dublinin kentällä satoi ja tuli heti kotoisa olo. Oisin oli ystävällisesti tullut hakemaan, ja kantoi repun autolle kun en rinkkaa antanut; kun tietäisi milloin on kohteliasta suostua tarjoukseen ja milloin tehdä kuten itse parhaaksi näkee. Autolla oli pientä hämminkiä ajajasta - kävelin tottumuksesta pelkääjän paikan puolelle, jolloin Oisin totesi että jos hän kuitenkin ajaisi. Katsoin autoon ja tosiaan, ratti oli väärällä (aivan, väärällä - kotoinenhan on aina oikea) puolella. Liikenteessä pääsin heti sitten hämmästelemään vasemmanpouleista liikennettä, ja sitä, että hitaimmat ajavat vasemmanpuoleisella kaistalla ja ohitukset tehdään oikealta. Ja asunnolle tultaessa kenkiä ei riisuttu eteiseen, vaan sisällä ollaan kengät jalassa.


Oisinin kaapista löytyi jotakin-kutakuinkin-näkkäriä. Oisin viittasi johonkin suomalaiseen vastaavaan, en ole varma kuinka rukiista korvike oli, mutta hyvin upposi. Poltin teetä juodessa kieleni, kun kellon käydessä yli puolta yötä oli kiire nukkumaan. Aamulla havahduin liikenteeseen kuuden maissa ja sen jälkeen, mutta nousin vasta vähän ennen kahdeksaa. Seurailin ikkunasta aamuruuhkaa ja tulin hyvälle tuulelle auringonpaisteesta. Aamupalalla poltin kieltä edelleen syödessäni kaurapuuron liian kuumana. Sain myös testattavaksi Oisinin tekemää hedelmä-smoothieta, hyvää oli. Oisinin vaimon mukaan Oisin on "Smoothie-king", joten mies ei kaiketi osaa epäonnistua. Yhdeksän jälkeen otettiin autolla suunta Tullamoreen, ja kymmenen jälkeen oltiin perillä. Seuraavasta kahdesta tunnista ei ole selkeitä muistikuvia; ensimmäisenä Oisin laittoi minut apteekkarin mukana yläkertaan kahvitauolle, jossa tapasin Aleksin ja Ollin, poltin kieleni teessä, enkä oikein tiennyt miten olisi pitänyt toimia. Tapasin kymmenisen ihmistä, joista muistan yhden ihmisen kasvot mutten nimeä.

Teen jälkeen kävelin Aleksin perässä, vastailin miljoonaan "how do you do" kysymykseen että "how do you do" ja toiseen mokomaan "nice to meet you/ pleased to meet you" kysymykseen "nice to meet you too". Takeltelin sanoissa ja ajatuksissa, ihmiset puhuivat välillä nopeasti ja hukkasin sanoja (Sannalle ja Eevalle: en kontannut niiden perässä lattialla). Jo kahdeltatoista olin ihan naatti. Onneksi henkilökunta kai jossakin vaiheessa loppui, ja pääparka sai hieman lepoa. Yhdeltä mentiin syömään kahvilaan, jossa tilasin "samanlaisen" kuin Aleksi joka meni edellä, enkä käsittänyt miksen saanut tarjotinta kun muut olivat saaneet. Hämmentävää kun ei ymmärrä mitä tekee väärin.

Ruoan jälkeen lähdin Anninan kanssa kaupungille. Talot on kivoja ja pihat hoidettuja, muutama kuva tuli napattua mutta lisäilen ehkä sitten kun nukun vähän väsymystä pois. Suojateitä ei pahemmin näy, ja liikennevalot on hankalat, pitää oppia puikkimaan autojen seassa. Antavat kyllä hyvin tietä ja väistelevät, mutta äkkiseltään liikkuminen tuntuu stressaavalta. Löysin ehkä työkengät, käyn loppuviikosta katsastamassa uudelleen. Muuta ei tarttunut mukaan.

Ehkä tässä tällä erää riittävästi, kello näyttää kohta puolta kahtatoista - ei tämä kai kulttuurishokkia ole, lähhinnä jonkinlaista väsymystä muuton ja matkustamisen ja miettimisen jäljiltä. Tuntuu että kaikilla on kova vauhti päällä ja minä olen melkein pysähdyksissä, mutta kaipa sitä ajan kanssa tasautuu muiden rytmiin. Nyt unta palloon.


...paitsi vielä että kun en muista kenelle lupasin osoitteen antaa:

30 Droim Liath
Collins Lane
Tullamore
Offaly
Ireland

Kutakuinkin matkasuunnitelma

Kilo purkkaa, siihen on tultu. Ruisjauhot ja soijat lähtivät tänään nopeampien matkaan, ja laukkuun tuli kaksi kiloa tilaa lisää. Tosin se luultavasti hävisi siihen, että kävin ostamassa läppäriin eilen toimintakelvottomaksi havaitun virtapiuhan tilalle muuntajan; toimii kyllä moneen laitteeseen, mutta hinta oli noin kuudenneksen uuden koneen hinnasta. Ja kotiin (Ollin asunnolle) tultua havaitsin, ettei mikään muuntajan kuudesta päästä sopinut koneeseen niin saumattomasti, että ostoksesta olisi varsinaisesti ollut hyötyä. Saa nähdä mitä sen kanssa lopulta päätän. Että sitä onkin riippuvainen tekniikasta...

Keskiviikkona päivällä matka jatkuu Kuopiosta Heinäveden kautta Tampereelle, jossa tarkoituksena on viettää pari päivää serkkutytön luona syöden hyvää ruokaa (tärkeimmät ensin) ja tehden viimeisiä ostoksia. Sunnuntaina saan iltaan asti jännittää lentoa, joka lähtee vasta 21:40 Suomen aikaa, ja on perillä 22:50 paikallista aikaa. Lento ei kuitenkaan kestä reilua tuntia, vaan reilun kolme tuntia - Irlannissa ollaan siis kaksi tuntia Suomea jäljessä (nukkuvat pidempään ja valvovat myöhempään).

Oisin, chief pharmacist on luvannut hakea avuttoman suomalaistytön kentältä, ja ensimmäisen yön nukun Dublinissa hänen luonaan. Maanantaiaamuna on sitten herättävä ajoissa kyytiin tai junaan, että pääsen vihdoin eroon matkalaukusta ja saan asetella vaatteet hyllyille ja hammasharjan mukiin omassa seuraavat-kolme-kuukautta-kodissa. Tiistaina 28. minusta saattaa taas kuulla jotakin, ellen sitä ennen hakeudu nettiyhteyden ääreen.



Hyvänen aika, nämä yöthän laskee jo yhden käden sormilla - viisi. Kuusi yötä matkalaukussa. Se on vähän. Olli kyseli jo haluaisinko ensimmäisenä viikonloppuna sairaalan Oisinin (Dublin) vai vuokraemännän Elainen (e tietoa) kotiseutua tutkailemaan. Katsotaan kuinka käy; Dublinissa on ihania ovia, mutta niitä ehtii ehkä katsastamaan myöhemminkin vaikka Pauliinan - toisen harjoitteluun (hiukan myöhemmin) tulevan opiskelukaverin kanssa. Päätöksiä, päätöksiä!

Päivän kysymys

Päivät alkaa kulua vauhdilla, ja jos tässä olisi se naamakirjan tykkää -toiminto niin se tulisi tähän perään. Eilen tai toissapäivänä, mistä näitä kaikkia päiviä nyt voi muistaa, kävin siskon kanssa kaupungilla työvaateostoksilla. Saldo: 4 kauluspaitaa, 1 pooloneule, 1 slipoveri (ylläri itsellenikin), 1 suorat housut. Varsin tappavaa touhua, hyvä että jaksettiin kotiin palata.

Lisäksi olen harrastanut muonavarustelua: yhteensä mukaan on lähdössä 6 pussia purkkaa, kilo ruisjauhoja, puoli kiloa soijarouhetta ja neljäsosakilo soijasuikaleita, sekä suklaata tällä hetkellä tuntematon määrä. Ostin Fazerin Marianne -levyn kun en muistanut ettei kaikki tykkää sellaisista herkuista; pitänee ostaa tilalle jotain tavallisempaa ja pettyneenä vetäytyä nurkkaan syömään yksin koko levy.

Juttelin eilen muutaman sanan tulevan vuokraemännän kanssa messengerissä. Hullunkurista. Chief pharmacist oli vastannut sähköpostiin, ja lupasi että "I will collect you at Dublin airport" - helpotuksen huokaus, ei tarvitse enää iltamyöhällä lähteä pööpöilemään. Varsin mukavalta chiefiltä kuulosti, ja saan kaiketi aloittaa työt silloin kun mulle sopii. Nyt pitäisi vielä lähettää opiskelijakortti ja joku apurahahakemus, pahimmat paperihommat on ohi - ainakin ne ennen matkaa hoidettavat.

Seuraavaksi edessä on kaiketi elämän pakkaaminen erinäisiin laatikoihin joista ei ole vielä minkään maailman tietoa, lauantaina lähtee kuulemma sänky alta. Ehkä viikon päästä matkustan Tampereelle, nautiskelen muutaman päivän serkun seurasta ja hyvänen aika lähtöön on puolitoista viikkoa - sunnuntaina, sunnuntaina lennetään ^^


...Matkablogin kirjottaminen pitäis kaiketi alottaa vasta matkalta, mutta mä en malta odottaa. Sitä paitsi mä mietin tänään tosi mielenkiintoisia juttuja, ja tekee mieli kertoa muillekin: osaako kukaan sanoa, pureeko lehmät koskaan vahingossa kieltä? Kun mietin tänään, että miten vielä tämän ikäinen ihminen voi olla niin taitamaton kielenkäyttäjä, että onnistuu puraisemaan siihen syödessän. Ja siitä tuli mieleen, että kun lehmät märehtii ja jauhaa, ja niiden kieli näyttää niin isolta, niin onko ne yhtä kehittymättömiä kuin minä?

13 aamua ja 14 yötä

Avonaisesta matkalaukusta pilkottaa hame ja kolme paria sukkia, ja ulkopuolella jonottavat nahistellen passi ja kaksi Karl Fazerin sinistä suklaalevyä sekä neljä pussia Pirkka-purukumia. Huomenna sekaan heitetään kilo ruisjauhoja ja tummaa soijarouhetta. Lento Tampereelta Dubliniin lähtee melko tarkkaan 316 tunnin kuluttua. Tarkoituksena on pesiytyä Tullamoreen ja suorittaa opintojen viimeinen etappi, toinen apteekkiharjoittelujakso (3 kk) Irlantilaisessa sairaala-apteekissa. Keskeltä saarta on sitten hyvä tehdä tutkimusmatoja äärilaidoille asti.

Kelalta eurooppalainen sairasvakuutuskortti, vakuutusyhtiöltä matkavakuutus. Vakuutuksen hankkiminen itsessään oli varsin sivistävä kokemus; opin että pitkille matkoille tulee halvemaksi hankkia matkavakuutus koko vuodeksi kuin kertamatkalle. Samoin opin, että henkilöt ja tavarat on vakuutettava erikseen. (Käytännön kokemukset: IF ystävällinen mutta h-i-d-a-s ja kallein, Tapiola ei ainakaan ystävällinen ja toiseksi kallein, Lähivakuutus mukavin ja halvimmasta päästä, Nordealla pitkät jonot mutta ystävällinen ja omille asiakkaille edullinen, Pohjolan vanhanrouva ei ollut hitustakaan nauravainen, mutta vakuutus oli halpa ja kattava. ...Aika mehut vievää hommaa).

Tänään on pakkailtu koko perheen voimin. Ei tosin miun matkakamppeita, vaan koko taloa. Tästä tulee Pöntisten talo, ja isi ja äiti muuttaa asuntovaunuun etsimään uutta kotia. Niin jää tämä seutu taakse, mutta Unnun häntä heiluu jo; Éire odottaa.