Tänne saakka on tultu

Myöhään sunnuntai-iltana Dublinin kentällä satoi ja tuli heti kotoisa olo. Oisin oli ystävällisesti tullut hakemaan, ja kantoi repun autolle kun en rinkkaa antanut; kun tietäisi milloin on kohteliasta suostua tarjoukseen ja milloin tehdä kuten itse parhaaksi näkee. Autolla oli pientä hämminkiä ajajasta - kävelin tottumuksesta pelkääjän paikan puolelle, jolloin Oisin totesi että jos hän kuitenkin ajaisi. Katsoin autoon ja tosiaan, ratti oli väärällä (aivan, väärällä - kotoinenhan on aina oikea) puolella. Liikenteessä pääsin heti sitten hämmästelemään vasemmanpouleista liikennettä, ja sitä, että hitaimmat ajavat vasemmanpuoleisella kaistalla ja ohitukset tehdään oikealta. Ja asunnolle tultaessa kenkiä ei riisuttu eteiseen, vaan sisällä ollaan kengät jalassa.


Oisinin kaapista löytyi jotakin-kutakuinkin-näkkäriä. Oisin viittasi johonkin suomalaiseen vastaavaan, en ole varma kuinka rukiista korvike oli, mutta hyvin upposi. Poltin teetä juodessa kieleni, kun kellon käydessä yli puolta yötä oli kiire nukkumaan. Aamulla havahduin liikenteeseen kuuden maissa ja sen jälkeen, mutta nousin vasta vähän ennen kahdeksaa. Seurailin ikkunasta aamuruuhkaa ja tulin hyvälle tuulelle auringonpaisteesta. Aamupalalla poltin kieltä edelleen syödessäni kaurapuuron liian kuumana. Sain myös testattavaksi Oisinin tekemää hedelmä-smoothieta, hyvää oli. Oisinin vaimon mukaan Oisin on "Smoothie-king", joten mies ei kaiketi osaa epäonnistua. Yhdeksän jälkeen otettiin autolla suunta Tullamoreen, ja kymmenen jälkeen oltiin perillä. Seuraavasta kahdesta tunnista ei ole selkeitä muistikuvia; ensimmäisenä Oisin laittoi minut apteekkarin mukana yläkertaan kahvitauolle, jossa tapasin Aleksin ja Ollin, poltin kieleni teessä, enkä oikein tiennyt miten olisi pitänyt toimia. Tapasin kymmenisen ihmistä, joista muistan yhden ihmisen kasvot mutten nimeä.

Teen jälkeen kävelin Aleksin perässä, vastailin miljoonaan "how do you do" kysymykseen että "how do you do" ja toiseen mokomaan "nice to meet you/ pleased to meet you" kysymykseen "nice to meet you too". Takeltelin sanoissa ja ajatuksissa, ihmiset puhuivat välillä nopeasti ja hukkasin sanoja (Sannalle ja Eevalle: en kontannut niiden perässä lattialla). Jo kahdeltatoista olin ihan naatti. Onneksi henkilökunta kai jossakin vaiheessa loppui, ja pääparka sai hieman lepoa. Yhdeltä mentiin syömään kahvilaan, jossa tilasin "samanlaisen" kuin Aleksi joka meni edellä, enkä käsittänyt miksen saanut tarjotinta kun muut olivat saaneet. Hämmentävää kun ei ymmärrä mitä tekee väärin.

Ruoan jälkeen lähdin Anninan kanssa kaupungille. Talot on kivoja ja pihat hoidettuja, muutama kuva tuli napattua mutta lisäilen ehkä sitten kun nukun vähän väsymystä pois. Suojateitä ei pahemmin näy, ja liikennevalot on hankalat, pitää oppia puikkimaan autojen seassa. Antavat kyllä hyvin tietä ja väistelevät, mutta äkkiseltään liikkuminen tuntuu stressaavalta. Löysin ehkä työkengät, käyn loppuviikosta katsastamassa uudelleen. Muuta ei tarttunut mukaan.

Ehkä tässä tällä erää riittävästi, kello näyttää kohta puolta kahtatoista - ei tämä kai kulttuurishokkia ole, lähhinnä jonkinlaista väsymystä muuton ja matkustamisen ja miettimisen jäljiltä. Tuntuu että kaikilla on kova vauhti päällä ja minä olen melkein pysähdyksissä, mutta kaipa sitä ajan kanssa tasautuu muiden rytmiin. Nyt unta palloon.


...paitsi vielä että kun en muista kenelle lupasin osoitteen antaa:

30 Droim Liath
Collins Lane
Tullamore
Offaly
Ireland