18.6. (alle kaksi viikkoa sitten :D Sitä ihmettelin kun joku sanoi että viimeinen päivitys on 12.6, ja mietin että olen mä kyllä sen jälkeen jotain kirjoittanut; jostain syystä tää on vaan jäänyt luonnokseksi, enkä tullut katsoneeksi.. Mutta selitykset sikseen, tällaisia tuumin jonakin päivänä ^^)
Töitä. Tänään oli kolmen viikon jakson toiseksi viimeinen päivä Lisan kanssa. Muutama potilastapaus on tullut jonkin verran tutuksi, ja hoitajat on mukavia. Toisin sanoen oon viihtynyt, sitä ne irlantilaiset täällä aina kysyy. Kliininen farmasia on mielenkiintoista, vaikka välillä hieman tuntuu turhalta kun kävelee paikasta toiseen perässä eikä osaa tehdä mitään. Sen verran oon saanu auttaa, että BNF:stä (British National Formulary, vastaa jossain määrin Suomen Pharmaca Fennicaa) katselen välillä lääkkeitä. Tosin sen verran on ehtiny olemaan tylsääkin aikaa, että oon merkannu BNF:n eri liitteet erivärisillä muistilapuilla niin että ne löytyy nopeesti. Ehdin tehdä saman myös Pauliinan BNF:lle... Ois mulla tekemistäkin, mutta kun moni hommasta vaatis nettiä, ja useimmiten koneet on varattuja tai sitten ollaan lähdössä osastolle 10 minuutin päästä jolloin ei ehdi oikein alottaa mitään, mutta toisaalta aika saattaa venyä puoleen tuntiin jolloin ois ehtiny, mutta aika on menny hukkaan koska on koko ajan ollu valmiina lähtemään osastolle. Kun Lisa lähtee, se ampaisee matkaan ja on pare olla valmiina että pysyy mukana ^^.
Muuten oon miettinyt sitä, että on hassua kun asiat vaan järjestyy. Tai ei se nyt tavallaan oo hassua, mutta tulee hemmoteltu olo. Ja kiitollinen. On täällä Irlannissa ollu vähän vastoin käymisiä ja varmaan valitettavan selkeesti jää mieleen nuo luteet - meitä kiellettiin yöpymästä hostelleista (B&B:t tietysti maksaa vähän enemmän) ja tänään jouduttiin jo toiseen "puhutteluun" :P töiden jälkeen; Varmuuden vuoks meidän halutaan vaihtavan omat vaatteet töihin tultua scrubseihin (noh, ei se mitään, kuulin että ne on sentään todella mukavat... ^^), ja jättävän omat vaatteet tiiviiseen suljettuun pussiin, että sairaala ei kontaminoidu. Samoin ei saada pitää takkeja eikä muita naulakossa, vaan kaikki pitää pitää lokerossa. Tosin sen asian hyvä puoli on, että saatiin vihdoin isompi lokero; nyt mahtuu molempien reput sinne yhtä aikaa. Ehkä asiasta on noussu vähän iso metakka, mutta eipä sille, onhan se talonomistajalle stressaavaa kun tietää kotonaan pesivän verenimijöitä joista voi olla hankala päästä eroon.
Täytyy myöntää, että välillä on ollu pakko miettiä Suomea ja syksyä että jaksaa täällä. Ja viime päivinä on yhä enemmän jotenkin kokenut sitä että on pumpulissa Jumalan kämmenellä. Ihan vain sen takia että on ollut teillä tietymättömillä, ja vaikkei kirjaimellisesti niin sydämessään hitusen tuhlaajatyttönä palaa Isän luo - ja millainen syli siellä onkaan vastassa! Monta kertaa on soinu mielessä se "on Jumala niin suuri, rakkautensa valtava, ja ihminen vain pieni vaeltaja maailman" - haluisin vaan muistaa ne säkeistötkin. Että olin viimeinen joka pääsi ravitsemustieteissä sisään, että olin biotieteissä alimmilla pisteillä. Että mulla on ystäviä jotka hoitaa asioita, että asunto syksylle on löytynyt (vaikkei vielä täysin varma). Että lennot takaisin on varattu, ja että niiden hinta putosi lähes puoleen kun Olli oli niitä varaamassa. Ja Belgiasta tuli viesti meidän entiseltä vaihtarilta - oli meillä sillon kun olin ala-asteella, että ollaan totta kai tervetulleita, ja että yrittää sumplia työt jotenkin niin että ehtii viettää vähän aikaakin.
Harjoittelu puolessa. En tiedä mitä siitä osaisi äkkiseltään sanoa, odotan ehkä vielä sitä parasta osuutta. Tähän mennessä on ollut ehkä vähän liikaa turhaa aikaa tai muuten vaan turhautumista siihen ettei osaa oikein olla hyödyksi eikä farmaseuteila ole oikein aikaa neuvoa. Kyllä ne joskus tehtäviä antavat, mutta eivät sitten jouda kertomaan miten ne tehdään. Harmi.
Se töistä. Muusta ei ole juurikaan tällä hetkellä kerrottavaa, matkustelut on jääneet vähälle kun Pauliina oli viime viikonlopun Suomessa eikä tälle viikonlopulle sen takia tullut suunniteltua mitään eikä varattu hostelleja. Niinpä käydään ehkä katsomassa Tullamoren Heritage center ja ehkä joku linna. Jonakin päivänä saatetaan pyörähtää junalla Athlonessa puolen tunnin päässä. Ensi viikolla päästäänkin sitten scrubseissa onkologian ja hematologian puolta tutkailemaan. Arkea tänne, jaetaan lude-paossa tällä hetkellä huone Pauliinan kanssa, ja kun myrkyttäjä kävi, niin Ellu laittoi lämmöt päälle että sängyt kuivaa yöhön mennessä nukkumakuntoon. Että lämmintä riittää, Pauliina ei voi nukkua ikkuna auki. Heh. Eipähän ainakaan ole kylmä...
Töitä. Tänään oli kolmen viikon jakson toiseksi viimeinen päivä Lisan kanssa. Muutama potilastapaus on tullut jonkin verran tutuksi, ja hoitajat on mukavia. Toisin sanoen oon viihtynyt, sitä ne irlantilaiset täällä aina kysyy. Kliininen farmasia on mielenkiintoista, vaikka välillä hieman tuntuu turhalta kun kävelee paikasta toiseen perässä eikä osaa tehdä mitään. Sen verran oon saanu auttaa, että BNF:stä (British National Formulary, vastaa jossain määrin Suomen Pharmaca Fennicaa) katselen välillä lääkkeitä. Tosin sen verran on ehtiny olemaan tylsääkin aikaa, että oon merkannu BNF:n eri liitteet erivärisillä muistilapuilla niin että ne löytyy nopeesti. Ehdin tehdä saman myös Pauliinan BNF:lle... Ois mulla tekemistäkin, mutta kun moni hommasta vaatis nettiä, ja useimmiten koneet on varattuja tai sitten ollaan lähdössä osastolle 10 minuutin päästä jolloin ei ehdi oikein alottaa mitään, mutta toisaalta aika saattaa venyä puoleen tuntiin jolloin ois ehtiny, mutta aika on menny hukkaan koska on koko ajan ollu valmiina lähtemään osastolle. Kun Lisa lähtee, se ampaisee matkaan ja on pare olla valmiina että pysyy mukana ^^.
Muuten oon miettinyt sitä, että on hassua kun asiat vaan järjestyy. Tai ei se nyt tavallaan oo hassua, mutta tulee hemmoteltu olo. Ja kiitollinen. On täällä Irlannissa ollu vähän vastoin käymisiä ja varmaan valitettavan selkeesti jää mieleen nuo luteet - meitä kiellettiin yöpymästä hostelleista (B&B:t tietysti maksaa vähän enemmän) ja tänään jouduttiin jo toiseen "puhutteluun" :P töiden jälkeen; Varmuuden vuoks meidän halutaan vaihtavan omat vaatteet töihin tultua scrubseihin (noh, ei se mitään, kuulin että ne on sentään todella mukavat... ^^), ja jättävän omat vaatteet tiiviiseen suljettuun pussiin, että sairaala ei kontaminoidu. Samoin ei saada pitää takkeja eikä muita naulakossa, vaan kaikki pitää pitää lokerossa. Tosin sen asian hyvä puoli on, että saatiin vihdoin isompi lokero; nyt mahtuu molempien reput sinne yhtä aikaa. Ehkä asiasta on noussu vähän iso metakka, mutta eipä sille, onhan se talonomistajalle stressaavaa kun tietää kotonaan pesivän verenimijöitä joista voi olla hankala päästä eroon.
Täytyy myöntää, että välillä on ollu pakko miettiä Suomea ja syksyä että jaksaa täällä. Ja viime päivinä on yhä enemmän jotenkin kokenut sitä että on pumpulissa Jumalan kämmenellä. Ihan vain sen takia että on ollut teillä tietymättömillä, ja vaikkei kirjaimellisesti niin sydämessään hitusen tuhlaajatyttönä palaa Isän luo - ja millainen syli siellä onkaan vastassa! Monta kertaa on soinu mielessä se "on Jumala niin suuri, rakkautensa valtava, ja ihminen vain pieni vaeltaja maailman" - haluisin vaan muistaa ne säkeistötkin. Että olin viimeinen joka pääsi ravitsemustieteissä sisään, että olin biotieteissä alimmilla pisteillä. Että mulla on ystäviä jotka hoitaa asioita, että asunto syksylle on löytynyt (vaikkei vielä täysin varma). Että lennot takaisin on varattu, ja että niiden hinta putosi lähes puoleen kun Olli oli niitä varaamassa. Ja Belgiasta tuli viesti meidän entiseltä vaihtarilta - oli meillä sillon kun olin ala-asteella, että ollaan totta kai tervetulleita, ja että yrittää sumplia työt jotenkin niin että ehtii viettää vähän aikaakin.
Harjoittelu puolessa. En tiedä mitä siitä osaisi äkkiseltään sanoa, odotan ehkä vielä sitä parasta osuutta. Tähän mennessä on ollut ehkä vähän liikaa turhaa aikaa tai muuten vaan turhautumista siihen ettei osaa oikein olla hyödyksi eikä farmaseuteila ole oikein aikaa neuvoa. Kyllä ne joskus tehtäviä antavat, mutta eivät sitten jouda kertomaan miten ne tehdään. Harmi.
Se töistä. Muusta ei ole juurikaan tällä hetkellä kerrottavaa, matkustelut on jääneet vähälle kun Pauliina oli viime viikonlopun Suomessa eikä tälle viikonlopulle sen takia tullut suunniteltua mitään eikä varattu hostelleja. Niinpä käydään ehkä katsomassa Tullamoren Heritage center ja ehkä joku linna. Jonakin päivänä saatetaan pyörähtää junalla Athlonessa puolen tunnin päässä. Ensi viikolla päästäänkin sitten scrubseissa onkologian ja hematologian puolta tutkailemaan. Arkea tänne, jaetaan lude-paossa tällä hetkellä huone Pauliinan kanssa, ja kun myrkyttäjä kävi, niin Ellu laittoi lämmöt päälle että sängyt kuivaa yöhön mennessä nukkumakuntoon. Että lämmintä riittää, Pauliina ei voi nukkua ikkuna auki. Heh. Eipähän ainakaan ole kylmä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti