Killarney weekend 2, Dinglen kierros

Todettiin lauantaiaamuna erittäin tyytyväisinä, että voidaan viettää kiireetön päivä. Päästiin liikkeelle vasta yhdentoista aikaan, käytiin kanta-Sparista aamupala ja tutkailtiin kaupunkia. Killarney ei ole shoppailijan paratiisi, mutta löydettiin mukava kahvipaikka (Sceal eíle eli Another story), jossa sain ihan valtavan kakkuslicen – pistin palasen Pauliinan kanssa puoliksi, ja vielä jäi kyllin syömistä. Kakun voimalla jaksettiin taas lähteä tutkailemaan Irlannin historiaa. Suunnattiin ensin eilen missattuun Bog Villageen, jossa saatiin käsiimme suomenkielinen opaste! Sitä aina jotenkin hämmentyy kun törmää omaan kieleensä täällä, vaikka kyseessä onkin turistikohde. Lisäksi Suomi oli mainittu taulussa jossa kerrottiin turpeesta. Hassua.

Seuraavaksi kohteeksi oltiin valittu Ross Castle, josta oltiin kuultu, ja kaukaa nähty hevoskärriajelulla jo edellisellä Killarney-reissulla. Viimeinen opastettu kierros oli kuitenkin jo mennyt, ja niinpä pikaisen silmäyksen jälkeen päädyttiin pienelle metsäkävelylle hulluttelemaan ja ottamaan hassuja valokuvia.




Kun kyllästyttiin luontoon ja muuhun, palattiin kaupunkiin syömälle. Päädyttiin intialaispaikkaan jonka nimeä en muista, mutta ei oikein natsannut (mulle) sillä kertaa. Ei ruoka eikä paikka. Illaksi ajettiin seuraavaan majapaikkaan hirmuisessa sateessa ja pimeässä, pikkuteitä oli hurja ajaa vauhdilla sellaisessa säässä, mutta paikalliset painelivat äkkiä ohi jos meillä ei ollut mittarissa satasta! *toktok hulluja nuo irlantilaiset (ja ettei kukaan loukkaantuisi, se oli Asterix & Obelix –viittaus). Löydettiin harhautumatta syrjäiseen Castlegregorin kaupunkiin, ahdettiin auto ahtaan kadun ahtaaseen parkkiin ja paettiin vauhdilla Old Ship Inniin, kun myrsky ei ollut hellittänyt. Paikka on kaiketi melko hiljainen, kun isäntä totesi meidät nähtyään alkaneensa jo huolestua että tulemmeko ollenkaan. Saatiin ensimmäinen huone, ja kun majatalon pitäjä lähti huoneesta, hyvä ettei innostuttu kiljumaan - sänky oli ihan Valtava ja siinä oli viininpunainen samettinen päiväpeitto ja voi että! Lisäpetikin tuotiin, mutta tuumattiin keskenämme että neljän tähden paikassa sillä hinnalla ei oiken kukaan kehtaa passittaa toista nukkumaan lisäpetiin joka oli jopa alle hostellilaatua. Käytiin alakerran baarissa kuuntelemassa irlantilaista musiikkia, mies ja kitara vaihtuivat, ja uskaltautuipa joku laulamaan varsin vahvalla äänellä erittäin irlantilaisen biisinkin.




Väsyneinä painuttiin pehkuihin, baarin äänet valvottivat meitä vähän aikaa, mutta aamulla herättiin tyytyväisinä ja todettiin että varsin helposti oltiin mahduttu nukkumaan vierekkäin, yhdellä tupla- ja yhdellä yksittäispeitolla. Tarina ei kerro ketkä joutuivat jakamaan peiton. Langaton netti ei toiminut hotellissa kuten luvattiin, mutta kun menin sanomaan ongelmasta majatalon isännälle, hän sanoi olevansa onneton tekniikan kanssa, ja ohjasi minut toimistoon . En muista kirjoitinko sieltä naamakirjaan ilman skandinaaveja että nelja tahtea. Kumminkin. Aamiainen kuului hintaan, ja voi että se olikin sitten hyvä! Listalta sai tilata mitä vain ja vaikka useampaa sorttia – Pauliinan kanssa otettiin kaurapuuroa hapankermalla, ja jälkkäriksi munakokkelia ja savulohta. Kävi vain niin, että savustettu lohi olikin raakaversio. Alas meni, vaikka ei olekaan suosikki. Ja täytyy myöntää että puuron jälkeen teki jopa hiukan tiukkaa, sillä annos oli ollut yllättävän iso. Mutta jaksoipahan pitkälle päivään, seuraavaan kerran syötiin vasta kuudelta


Olisi mukava ollut löhöillä hotellilla ja käydä tutustumassa kaupunkiin, mutta hoputtiin eteenpäin että ehdittiin käydä Dinglen (niemimaa) kierros kiertämässä. Käytiin matkan varrella etsimässä festareita-tai-mitä-lie-markkinoita joista meille check-outissa kerrottiin, mutta ei löydetty, ja jatkettiin sateisten vuorien läpi Dingleen. Jäi Mt Brendonin (Irlannin toiseksi korkein vuori) huippu näkemättä kun pilven mokomat peittivät, vaikka paikoitellen oli aurinkoistakin. Tytöt halusivat nähdä Dinglessä Fungin, (kuuluisan) delfiinin joka on asustanut lahdessa vuodesta -83 lähtien. Vanhempi kuin minä siis. Huonon sään takia vene alkoi kulkea vasta myöhemmin iltapäivällä, joten lähdettiin ensin kiertämään Dinglen kärkeä. Matkasta en jaksa hirmuisesti kertoa, kuvia räpsittiin ja seura oli hyvää, kiviä ja kivirakennelmia löytyi yllättäen. Yhdellä rannalla käytiin ihailemassa tyrskyjä, ja matkan varrella pysähdyttiin Murpy’siin jäätelölle ja nauroin hassulle vuohelle. Dingleen palattua lähdettiin metsästämään Fungia, tuli se meitä katsomaankin ja leikki veneen vierellä silloin kun huvitti. Omasta puolestani sanoisin että ei välttämättä ihan hintansa arvoinen matka – kauniimpana päivänä voisi ollakin.











Sitten alkoi taas vatsa huutaa ja syömän kautta lähdettiin kotiin, pysähdyttiin matkanvarrella ottamaan kuvia pubin edessä joka on kuulemma kaikissa postikorteissa, mutta muuten ajettiin pysähdyksettä takaisin Tullamoreen ja oltiin yhdeltätoista kotona. Kahdeltatoista päästiin nukkumaan, eikä viimeisellä viikolla väsyttänyt yhtään. Mutta hyvä matka oli, kruunasi kyllä koko Irlannissa reissaamisen.