Bugs in the bed

Heh, kirjoitan tyopaikan koneelta, ruokataukoa on jaljella viela kahden suomalaisen ruokatauon verran (eli 40 minuuttia); kun muut meni keskustaan juhlimaan sita etta yksi tekninen opiskelija lahtee taalta tanaan, ma paasin kahdessakymmenessa minuutissa takaisin. Ylhaalla (ruokalassa) ei ollut ketaan sen pahemmin kuin alhaallakaan (apteekissa), kaikki muut tais siis menna keskustaan syomaan. Ma meinasinkin paasta taalta halvalla tanaan, kun oli kassalla joku toinen kuin yleensa. Otin perinteisen eli kupillisen kasviskeittoa ja kaks leipaviipaletta - yleensa se maksaa 1,60. Nyt se peri multa kuitenkin vaan 1,30, koska "toinen leipaviipale oli niin pieni" :D. En siita kuitenkaan mitaan hyotyny, kun se anto takas epahuomiossa vaan 40 senttia, eli sen mita tavallisesti... Jatin sanomatta.

Tanaan on ollu ihan mukava paiva. Oon toisiks viimeista viikkoa Lisan, munuaisfarmaseutin kanssa. Yhteensa tata jaksoa on siis 3 vk. Lisa on kiirekiirekiireinen, kunto meinaa nousta sen perassa juostessa. Siihen menee iso osa paivista jos paasen osastoille Lisan mukaan. Jos en paase, istun kliinisten farmaseuttien huoneessa ja teen erinaisia tehtavia. Osastoilla saan sentaan olla jalkeilla, mutta vahan on vielakin hakusessa, etta mita mun siella oikein kuuluis tehda muuta kuin seurata hiljaa perassa ja saada selvaa siita mita keskustellaan. Tanaan paasin eka kertaa osastokierrokselle mukaan, ihan oli mielenkiintoista kun ylilaakari ja muut harveltajat kavivat lapi potilaiden tilannetta, pistettiin laakityksia vahan paremmin kohdalleen. Sita Lisa enimmakseen tekee. Oon oppinu jotain veriarvojen kattomisesta, siita, mika kertoo mitakin ja miten siihen reagoidaan. Muistikirjaa ois kylla pitany alusta asti tayttaa enemman. Valilla ois hyva olla kliininen sanakirja mukana, vahan meinaa menna ohi mista puhutaan. Lisa onneks selittaa asiat oikein kansantajuisesti. Niin se tekee potilaillekin, jos laakarit on puhuneet vahan epaselvasti.

Tanaan on vahan ikava. Johtuu ehka siitakin, etta Pauliina lahti tiistaina toista Suomeen, ja Elaine lahti myohaan tiistai-iltana kotiinsa eli vanhempien luo. En tieda oonko viela ehtiny mainita etta taalla ihmiset elaa vanhempiensa luona usein vanhemmaks, tosin monilla taitaa olla toiden takia toinen asunto, mutta vanhempien luona on kuitenkin se oikee koti. Molemmat, Pauliina ja Ellu tulee vasta maanantai-iltana, joten toiden ohella ei oo hirveesti ihmiskohtakteja tarjolla. Vaikka on ihan mukava olla yksinaankin. Ainoo mista en tykkaa, on se, etten oo varma onko ottiaiset viela kuolleet. Oon nukkunu nyt kaks yota omassa sangyssa, ja lisaa puremia ei oo tullut. Juttuhan menee niin, etta kun Olli ja Aleksi oli taalla ennen meita, niin Ollilla oli jonkinlaisia paukamia tai nappyloita tjtn. Samaiseen huoneeseen muutti Ollin lahdettya Pauliina, jolle alkoi sit myos ilmestya paukamia. En tieda miten kauan se niita sieti; meille vakuuteltiin kovasti (laakarista lahtien) etta kyseessa on allergia jollekin pesu- tai ruoka-aineelle tai vedelle.

Kun Pauliinan kaverit sitten tuli Suomesta ja mina siirryin pienempaan huoneeseen etta saavat nukkua samassa huoneessa, syyllinen loytyi. Menin nukkumaan 12 ja herasin 10 vaille 2 siihen etta jokin kutitti, huitaisin kadella ja iholla tuntui olevan jotain. Sytytin yolampun ja saikahdin pahan kerran kun tyynylla ja peitolla ja lakanalla vilisti parin millin mittaisia otokoita. Kimposin ylos sangysta ja ravistelin itseni puhtaaksi, ennen kuin aloin tappaa otiaisia. Pauliina oli nahnyt samanlaisia pari kappaletta joskus aiemmin, mutta ei oltu vedetty siita sen kummempia johtopaatoksia. Kun osa otiaisista jatti ison verilantin ja osa ei, paatin jattaa peiton ja tyynyn niiden seuraksi ja vietin loppuyon alakerrassa olohuoneen sohvalla viltin alla. Ei tosin ihan heti nukuttanut, sen verran oli mieli ehtinyt jarkkya moisesta heraamisesta, joten paadyin etsimaan netista satinkutiaisten nimea ja karkoituskeinoa. Aamulla herailin kun Ellu kysyi miksi nukuin sohvalla. Tasta seurasi parin paivan jarkytys ja stressi ja soittelu ja muu. Lopputuloksena saatiin seuraavana paivana terminaattori valkoisessa harsopuvussa ruiskuttamaan koko talo jollain minka piti tappaa luteet. Pakko sanoa, etta sai luteiksi tunnistaminen sina mulle jarkyttavana yona sai mussa vahan hymya aikaan, kun muistin ukin toivottavan hyvan yon toivotuksena etta "lutteet syokoot luita myote". Eivat onneksi ehtineet.
(Nappasin kuvan yhdestä ryökäleestä joka lymysi patjan alla - mun verta mokoma oli syönyt!)

Noh, nyt ma olen sitten pari paivaa yksinaan saanut elaa mustien jatesakkien keskella, joihin kaikki pesukoneessa ja kuivausrummussa streriloidut tekstiilit on pakattu. Taa koko prosessi ja sen miettiminen onko sanky varmasti puhdas uskaltaako siina nukkua onko sohvassa viela jotain mita jos ma istun silla ja sitten ne taas leviaa sita kautta kaikkialle... Osaltaan varmaan vaikuttanut siihen etta on ikava Suomeen. Vaikka voihan niita otiaisia olla siella ihan yhta hyvin, ei tuo luteiden talon valloitus likaisuudesta johdu (ja sita paitsi niita pitais periaatteessa olla vaan siina pienessa huoneessa). Karkottaja epaili, etta ensimmainen yksilo on pudonnut hostellin sangysta laukkuun jota on pidetty sangyn alla, ja kulkeutunut siten taloon. Vaikka alkaa kylla vasyttaa jo niiden ajattelu. Toivoa sopii etta muutaman paivan paasta selviaa miten on kayny. En kylla tieda kuka sen sangyn nukkumakelpoisuuden aikoo testata, mina ja Pauliina ollaan luultavasti saatu ihan kylliksemme kutisevista puremista joihin mikaan ei tunnu tepsivan. Ja se, mita tasta koko hassakasta seuras, oli epasuora, painokas pyynto olla enaa kayttamatta hostelleja, joten matkailu tasta eteen pain saattaa sitten maksaa hitusen enemman - tosin olla myos laadukkaampaa huolimatta siita haluttiinko sita vai ei.

Huh, nain saatiin tapettua neljakymmenta minuuttia tyhjassa apteekissa, nyt alkaa ihmiset keraytya ja kyselee etta joko on paasty eroon bugseista (otokoista). Ah ihana small talk etta emme unohtaisi asioista joista voi valittaa :D Ihana, ihana perjantai. Tanaan on viela ehka vapaailta, riippuu siita miten vasynyt olen. Meinasin lahtea Belfastiin, mutta se taitaa tippua mun Irlannin matkasuunnitelmalistalta, huomenna pitanee opiskella viela ne viimeiset inhottavat jamajutut joita ei huvita tehda ei ollenkaan. Mut kaiken tan keskella mieli on ihan hyva, ja sit pitaa jatkaa toita.