Cork Weekend

Kirjoitettavaa olisi töistä ja kaikenmoisista kulttuurijutuista, mutta taidan pitäytyä vieläkin viikonloppureissuissa, kun on ihan riittävästi kerrottavaa näissäkin. Tänä viikonloppuna kohteena oli Cork etelän suunnassa, ja jälleen oli pyydetty perjantai vapaaksi reissua varten. Hyödynnettiin hyvin kaikki kolme päivää, perjantaina lähdettiin aamulla seitsemän junaan, ja kymmenen aikaan oltiin Corkissa. Pauliinan ystävien, Mariannen ja Mervin oli määrä tulla samaan aikaan Dublinista seuraksi, mutta koska tytöille oli paljastunut asemalla, että lippujen hinta oli tiskiltä ostettuna reilun kolme kertaa kalliimpi, he päättivät ottaa seuraavan junan johon varasivat liput netitse. Käveltiin Pauliinan kanssa auringon paisteessa Sheyla’s hostelliin vähän matkan päähän. Siellä paljastui, että huoneen sai vasta kolmelta iltapäivällä (!), joten vietiin tavarat säilöhuoneeseen ja mentiin tyttöjä odotellessa istumaan portaille aurinkoon.

Tyttöjen tuotua omat tavaransa lähdettiin kiertelemään kaupungille, käytiin pyörähtämässä yhdessä kirkossa, minkä jälkeen etsiydyttiin tkmaxiin (jota pojat olivat mulle mainostaneet) etsimään mulle takkia Suomeen jääneen tilalle. Ei sieltä tietenkään takkia löytynyt vaan varvassandaalit, mutta nekin on ihan kätevät reiliä varten – ainakin toivon niin. Ennen hostellille syömään menoa tutustuttiin vielä kauppahalliin, josta mukaan tarttui savuista Gubbee-juustoa sekä mozarella- ja kikhernesalaattia. Maukkaita olivat tuorepastan ja salaatin kanssa. Ruoan jälkeen meni useampi hetki laiskotellessa, kun oltiin kaikki enemmän tai vähemmän väsyneitä aikaisesta heräämisestä (05:30 omalla kohdallani).

(Kuvassa petoja kauppahallista. Ravut vaelteli verkalleen tiskillä kalojen päällä.)

Aikanaan jaksettiin lähteä kävelemään kaupungin toiselle laidalle yliopistoa tutkailemaan, kun sitä meille oli kehuttu. Hiukkasen tuli kierrettyä kun hostellin kartta ei yltänyt riittävän pitkälle, mutta osuipahan matkan varrelle kaikenmoista muuta mukavaa nähtävää. Kampusalue itse oli nätti, kuinkas muuten; kuvia räpsittiin ja ihailtiin ja rentouduttiin. Piti käydä taimmaisella laidalla farmasian laitoksen olemassa olo toteamassa – ihailuksi sitä ei suorastaan voinut kutsua. Sitten huomattiin että aurinko on laskemassa ja mähän olisin tietenkin tahtonut päästä sillalle ottamaan tylsiä auringonlaskukuvia kun aurinko laski kaupungin vastakkaisen rinteen taa, mutta oltiin sen verran hukassa ettei ripeällä kävelyllä löydetty siltaa riittävän ajoissa, ja käännyttiin takaisin tutkailemaan yliopiston puutarhaa. Olihan se ihan jees, mutta oltiin jo kävelystä sen verran väsyneitä, ettei jaksettu innostua, ja aika pian suunnattiin takaisin keskustaan.

En muista kenen menojalkaa siinä vaiheessa vielä vipatti, mutta koitettiin etsiä peri-irlantilaista musiikkia. Oltiin kuitenkin sen verran myöhässä, että joka paikka oli täynnä, jossain oli musiikki liian kovalla (eikä se ollut mitenkään erikoisen irlantilaisen kuuloista), ja vähitellen laantui into ja peti kutsui. Pauliinalla kuitenkin menojalka vipatti sen verran, että käytiin testaamassa Old Oak (vanha tammi) ennen nukkumaan menoa. Ihan jees, ei huono... arvostelkoon joku joka paremmin pubit taitaa.

Hostellista oli tähän mennessä ehtinyt muodostua jo melko lailla lopullinen kuva: henkilökunnan palvelutaso heikkeni joka kerralla, eikä sen takia vetänyt vertoja Galwayn Claddaghille. Claddagh vei pointsit myös keittiön viihtyisyydessä ja oli seiniltään ja oviltaan hauskempi maalausten takia. Sheyla’s taas oli huomattavasti uudemman oloinen, saatiin kuuden hengen huone vaikka oltiin varattu vain neljälle, ja varaukseen kuului myös oma siisti ja kaikin puoli kelpo vessa/suihkukoppi. Sängyt natisivat jos niillä pyöri enemmälti, mutta ah ihanan lämmin oli kömpiä peiton alle perjantai-illan hytinästä, keho tuntui alkavan lämmetä sekunneissa. Hostellin (2 €/henkilö) sauna jäi testaamatta, ensin seuran puutteessa ja myöhemmin koska respassa ei saanut palvelua vaikka rämpytin kelloa viitisen minuuttia.

Lauantaille oltiin suunniteltu reissu Cobhin kalastajakylään Corkista vähän matkaa kaakkoon. Pakko mainita, että kun odottelin tyttöjä ulkona portailla, niin Etelä-Afrikkalainen mies kysyi oonko Amerikkalainen. Noin ulkonäön puolesta kaiketi, koska en ollu siihen mennessä tainnut muuta kuin vastata tervehdykseen. Mutta junamatkaan; reilun parinkymmenen minuutin matkasta puolet katseltiin laskuveden paljastamaa merenpohjaa. Kuva jäi ottamatta, mutta hauskalta näytti. Cobh on pienoinen paikka, liikennettä oli vähänlaisesti varsinkin kun suunnattiin keskustasta poispäin. Tupsahdettiin kirjakauppaan josta mukaan ei kyllä tarttunut kirjoja, vaan kaksi irlantilais-cd:tä, toinen gospelia ja toinen pubimusiikkia. Jatkettiin matkaa näköalapaikan kautta kaupungin ympäri Bible Gardeniin; mukavan rauhallinen ja vihreä pieni paikka pullollaan kukkia.

Seuraavaksi käytiin ihastelemassa kaupungin ylle kohoavaa mahtaisaa katedraalia, joka soittaa sunnuntaina 51 kellolla melodioita. Sunnuntaina olisi ollut muutakin mielenkiintoista, mutta aina ei voi voittaa. Kirkon ihastelu alkaa tunnetusti hiukomaan, ja suunnattiin seuraavaksi syömään ravintolaan jonka nimeä en muista, mutta ihan siinä juna-aseman lähellä. Otin tylsästi pastaa vaikka tarjolla olisi ollut muutama kalavaihtoehtokin, mutta tuli kupu täyteen ja onnellisena ja kiireisinä jatkettiin ostamaan matkamuistoja aseman vierestä. Harkitsin Pyhän Kolminaisuuden korvakoruja, mutten puolessa minuutissa halunnut tehdä päätöstä kun en ole varma onko reiätkään enää auki. Niin ne jää kaikenlaiset matkamuistot ostamatta...

Corkissa suunnattiin jälkiruoalle Butlerin suklaakauppaan jonka perään ollaan jo muutaman kerran ehditty kuolaamaan. Ja voi nam! että oli herkullista, ja kyllä imeläkiintiö oli hyvin lähellä täyttymistään (positiivinen asia). Seuraavaksi oli testausvuorossa Hi-B, maailmankuulu olohuoneen kokoinen pubi huomaamattoman oven ja yksien portaiden takana – huomattiin lauantaina vahingossa mutta käännyttiin ovelta kun istumapaikkoja ei ollut jäljellä ja jalat olivat turistikuoliossa. Lauantaina kuuden jälkeen paikka oli kuitenkin jopa liian hiljainen; tilattiin kaksi viskiä testauksen vuoksi, itselleni ei yllättäen maistunut kumpikaan.

Olohuonetunnelma sen sijaan oli oikein viihtyisä, miten lie siinä jutustellessa aikaa kului puolisentoista tuntia ennen kuin suunnattiin hostellille. Olin etukäteen päättänyt jäädä illaksi kotiin kun tytöt tulivat välillä hostellille laittautumaan, mutta yllättäen sade saapui Corkiin yhtä matkaa meidän Cobhista tullessa, ja se kai sai tytötkin jäämään hostellille. Nukkumaan menoa se ei silti juuri aikaistanut. Tytöillä ilta meni leffan katselussa hostellin Cinema-room:issa, minä kulutin aikaani Lobbyssä netin ääressä.

Sunnuntaina jättäydyin tyttöjen Blarney stone –kiven suutelusuunnitelmista, ja suuntasin puoli yhdeksitoista baptistikirkolle, jonka olin löytänyt edellisenä iltana googlehaulla. Tai luulin suuntaavani, mutta ulkona oli oven päällä kyltti jossa luki ”Cork Community church”. Seurasin sisään astuvaa miestä ja toisessa kerroksessa astuin violetin sävyiseen tilaan. Etsin merkkiä siitä mihin olin tullut, baptistikirkkoa tai muutakaan nimeä ei näyttänyt lukevan missään. Oven viereisessä loosissa oleva mies kysyi jutteli ystävällisesti kanssani ja kertoi että paikka oli pentagostal church – eli helluntaiseurakunta(!).

Olin vain jonkin verran ajoissa, kun oli tarkoituksena mennä baptisteille puoli tuntia ennen tilaisuutta alkavaan rukousjuttuun. Mutta eipä haitannut ollenkaan, ihmiset valuivat paikalle epätasaisen hitaasti, ja moni tuli juttelemaan. Pienen paikan etu – seurakuntaan kuuluu vain 18–25 jäsentä – että kaikki tunnistivat minut vieraaksi, ja tulivat kohteliaan uteliaasti tiedustelemaan kuka olen, mitä teen, missä majailen, mitä pidän Corkista ja niin edelleen. Tuli kotoisa ja oikein tervetullut olo (kun taustalla vielä soi melkein tutun kuuloinen ylistysbiisi), ja muutaman lauseen juttelun jälkeen paikan ainoa selvästi nuori (pari vuotta vanhempi) tyttö kysyi haluaisinko lähteä tilaisuuden jälkeen grillaamaan.

Tilaisuus muistutti yllättävän paljon suomalaista vastaavaa – alussa rukoiltiin (ihmiset puhuvat täälläkin kielillä ja rukous oli sorinaa), sitten ylistettiin. Ylistys oli yllättäen enemmän nuorekkaan kuin vanhan kuuloista – huolimatta siitä, että keski-ikä lähenteli luultavasti viittäkymmentä. Lisäksi vanhemmat yhdessä nuorten kanssa nousivat ylös ja ylistivät ihan toden teolla. Sitten tuli pari lyhyttä, about viiden minuutin puheenvuoroa, joita seurasi liekitetty hymyilevän evankelistanaisen puhe. Loppuun ei taittu edes rukoilla, mutta puheiden välissä oli puolittaista rukousta jos puhujalle juolahti mieleen. Tykkäsin kyllä oikein paljon, tällasta vaan lisää meillekin, että ihmiset voi olla vapaita. Ennen tilaisuutta ja tilaisuuden jälkeen sivussa oli teetä ja kakkua, ja sinne mut ohjattiin. Lisäksi saan ehkä toivottavasti ensi viikolla tiedon jostain vähän vastaavasta kristillisestä pikkuyhteisöstä Tullamoressa :).

Kirkosta lähdettiin sitten köröttämään toiselle puolelle Corkia. Käytiin ensin poimimassa kyytiin joku L:llä alkava tyttö, jonka nimen kuulin lähes loppuun asti Maureenaksi. Eli jotain sinne päin ällällä. Sitten näin vahingossa kaupunkilähiötä tai puiston lähiympäristöä kun yritettiin löytää parkkipaikkaa; puistossa oli käynnissä lasten tapahtuma, musiikkia, kasvomaalausta, ruokakojuja, tietysti leikkipuisto ja sadetta. Ihmisiä oli hurjasti, ja lapset oli söpssöpssöpöjä ^^ Teki mieli ottaa kuvia enemmänkin, mutta jäi. Ei viihdytty puistossa sateen takia kovin kauaa, vaan lähdettiin vähän matkan päähän grillibailuihin.


Kyseessä oli siis uskovien nuorten porukka eri kirkoista ja seurakunnista ympäri kaupunkia. Koti jossa oltiin oli mukavan pieni keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen yhdistelmä sateisella puutarhalla höystettynä. Aina kun ropsahti vettä niskaan, keittiö oli seitsemän minuuttia tupaten täynnä. Tunnelma oli siis keittiön nurkassa roskiksen ja jääkaapin välissä erittäin hyvä :D Kuvia olisi tehnyt mieli ottaa edes niistä muutamista ihmisistä ketä tapasin, mutta kun ei tuntenut sen paremmin niin en kehdannut kysyä. Hyvä tunnelma oli, ja musiikkia oli laidasta laitaan, reggae ja ne biisit joista mulle tulee mieleen musta-valkoelokuvat oli mun suosiossa.

Harvan kanssa juttelin, piskuiseen asuntoon mahtui ehkä kolmisenkymmentä ihmistä (eikä makuuhuonetta pahemmin edes käytetty), mutta ne muutamat jotka tulivat juttelemaan, saivat olon tuntumaan erityisen mukavalta. Norjalainen hauska opiskelija-nuori-mies jutusteli niitä näitä ja kysyi osaanko ruotsia, mutten koettanut puhua ja sanoin pärjääväni paremmin englannilla. Se L:llä alkanut Rachelin kaveri huolehti siitä että mulla on mukavaa eikä koskaan antanut mun olla kovin kauaa yksinään vaikka juttelikin muiden kanssa silloin jos satuin olemaan piirissä. Hauskin tuttavuus oli silti irlantilainen nuori mies, jonka nimi oli kaiketi isokokoinen Joe – tuli mieleen ihan joku perinteinen irlantilainen sarja sen puhetyylistä, ja se kysyi multa selvää saanko sen puheesta, kun Rachel on irlantilainen ja on valittanut ettei saa :D

Joe kertoi mulle unelmansa joka liittyi osittain mahdollisesti Suomeen, ja kysyi voiko Suomessa kalastaa tai metsästää ilman erityisiä lupia jos käy siellä vaan viikon lomalla (tää ei ollut se unelma). En osannut oikein vastata. Joe nauroi paljon, puhui kovalla (mutta ei ärsyttävän kovalla) äänellä ja jutusteli. Vaikka iltaan mahtui toki niitä hetkiä, jolloin katseli orpona ympärilleen eikä tiennyt ketä olisi kehdannut häiritä, niin kaiken kaikkiaan oli oikein mukava päästä irlantilaisiin barbeque-juhliin. Sitä paitsi syötävänä oli kahta etelä-afrikkalaista salaattia (erikoisemmassa oli keitettyä kananmunaa, banaaniviipaleita, pinaattia ja maapähkinöitä), mustikoita, itse tehtyjä chipsejä, pinaatinlehtiä ja muita salaatteja, ja tietysti jäätelöä.

Olin laittanut Pauliinalle aiemmin viestiä ja kysynyt lähdetäänkö 15.30 vai 18.30 junalla. Pauliina vastasi että myöhemmällä, ja niin ajattelin että menen hostellille viiden jälkeen että ehdin vielä katsella hostelleja ensiviikonlopuksi. Rachel kävi ystävällisesti heittämässä mut takaisin toiselle puolelle kaupunkia. Hostellilla hain tavarat säilöhuoneesta (johon jätettiin ne aamulla lähtiessä, kun check out on puol 11), ja konetta käynnistäessä aloin kirjoittamaan viestiä Pauliinalle että nyt oisin hostellilla missäs te. Samalla hetkellä tuli viesti Merviltä; ”Ollaan C-vaunussa” – ei siinä muuta kuin äkkiä soittamaan Pauliinalle että aijaa juna lähteekin 17.30. Hostellille kävelyssä kesti ehkä vartti tai hiukan vajaa, ja kello näytti 17:19 kun soitin.

Eipä siinä, koneen ängin reppuun ja lähdin vetämään aikamoista spurttia asemalle reppu selässä hölskyen, ja kyllä huomasi että kuntoilu on jäänyt vähälle kun puolessa matkassa olivat sekä jalat että kädet hapoilla ja voimattomat. Mutta oi sitä adrenaliinin määrää paniikkitilanteessa – miten sitä voikin pakottaa itsensä juoksemaan silloin kun ei jaksa! Juoksin asemalle saakka ja äkkäsin molemmat oikoreitit kävelijöille. Konduktööri ei vaikuttanut lainkaan kiireiseltä, kysyi kaikessa rauhassa lipun ja opiskelijakortinkin, ennen kuin pääsin jatkamaan junaan. Onneksi juna oli ihan portin vieressä, hyppäsin ensimmäisen vaunun ovesta sisään ja jalat täristen kävelin kaksi vaunua taakse päin. Lysähdin kasaan ja tuumasin että kyllä sitä pitää järjettömistä asioista hakea jännitystä elämään. Olisi kai se Elaine tullut hätätapauksessa hakemaan, ja olisin varmasti päässyt Rachelin tai jonkun seurakuntalaisen luo yöksi, että ei hätä pahan näköinen ollut, mutta paniikki mikä paniikki.

Loppumatkasta ei ole valtaisasti kerrottavaa, ei kaduttanut yhtään että lähdin yksin kun tytöt olivat vielä hypänneet vahingossa turistibussiin joka kierteli ympäri kaupunkia nähtävyyksiä näyttämässä. Ei se varmaan ihan huono vaihtoehto ole, mutta nautin kyllä enemmän päivästä sellaisena kuin se oli – vaikka tulikin kiire junaan. Vaikka takki jäi Suomi-reissulla Suomeen, pärjäsin viikonlopun hyvällä kerrospukeutumisella: Alla oli toppi, välissä ohut kesäpaita, ja päällimmäisenä tarvittaessa pooloneule, ja sen verran keinokuitua että pysyi lämmin sisällä. Tytöt osoittautuivat mukaviksi persooniksi, ja aika kului hyvin. Art-gallery jäi näkemättä, olisi ollut ilmainen mutta oltiin menossa hostellille syömään kun satuttiin kävelemään ohi (kysyttiin museomyymälän mieheltä että onko ilmainen ja kun kuultiin että on, käännyttiin pois :D), ja se oli taas yllättäen sunnuntaina kiinni. Corkin suhteen valitan lyhyestä ajasta eniten sen takia, että olisi mukava nähdä kristilliset seurakunnat ympäri kaupunkia, pienimmästä suurimpaan. Lisäksi sauna olis ollu jees, mutta turha harmitella, syksyllä sitten tunkee jokaisen saunallisen tutun luo iltaa viettämään.

Kello näyttää viittä vaille 12, menen pesemään hampaat enkä tiedä miten jaksan ensi viikon töissä näillä unilla. Lisäksi kauhistelen sitä että merkinnät pitenevät kerta kerralta, eikä näissä ole vieläkään valokuvia :D Lupaan tästä lähtien, että jos tulee näin pitkä merkintä, jaan sen kahteen osaan. ...Tai sitten voisi vaan opetella kirjottamaan vähän vähemmän tarkasti.