Killarney weekend _Saturday

Niin siinä käy että laiska sen vaan laiskistuu laiskistumistaan, ja niin jää blogimerkinnät kirjoittamatta vaikken iltaisin oikein tee mitään erikoista paitsi toivun henkisesti viikonloppujen matkaamisesta. Nythän on menty takaperin jo niin kauas, että viimeksi matkasta kirjoitetun Cork-viikonlopun jälkeen olin viikon yksin kun Pauliina kävi Suomessa ja Elaine häissä, jonka jälkeisenä viikonloppuna saatiin yllätyskutsu Killarneyhyn (miten näitä englanninkielisiä sanoja oikein taivutetaan :D) kun Eilis lähti ystävänsä siskon häihin ja otti meidät mukaan. Viikkoa myöhemmin käytiin tekemässä slauantain Midland-tour apteekkarin kanssa, mitä Seuraava viikonloppu vietettiin Pauliinan äitin ja kahden nuoremman siskon kanssa Galwayssa. Sitten ollaankin jo tässä viikonlopussa, ja eilen tehtiin taas lauantain matka kun piti päästä Sligoon mutta kaikenmoisten yllätysten ja käänteiden ja sotkujen jälkeen jäätiin alemmas ja käytiin tutkailemassa 1700-luvun taloa, jonka nimeä en muista.

Vaikea varmaan arvatakaan, että kuukauden päähän muistaa melko heikosti. Kuvien katselu auttanee jos alan jostain reissusta kertoa; hyviä ovat olleet, kukin erilaisia. Killarney on Kerryn alueella, jonne suunnitellaan matkaa kahden viikon päähän. Ensi viikonloppuna suuntana on Dublin; Pauliinalla on lauantaina juoksukisa jonka jälkeen joko kierrellään kaupunkia ja humputellaan (niin rikkaita kuin täällä ulkomailla ollaankin), ja sunnuntai-iltana tullaan takaisin; seuraavan Kerryn kierros -viikonlopun jälkeen onkin edessä jo kotimatka. Että niin se aika kulkee.

Nyt on jo niin kauan Killarneyssä käynnistä, että ei luulisi tulevan yhtä pitkää kertomusta kuin aiemmin, mutta mitään en takaa :D Valokuvia tuli kumminkin sen verran, että luulisi joka paikasta jotain muistavansa... Lähdettiin siis matkaan lauantaina puoli kymmeneltä eli hyvien irlantilaisten tapojen mukaan noin kymmenen aikaan. Muistettiin sentään illalla kun laitettiin kelloja soimaan, että half nine on tosiaan puoli yli yhdeksän eikä 8.30 kuten suomalaisena helposti ajattelisi, eikä herätty liian aikaisin pakkaamaan. Matka meni mukavasti Eilisin kyydissä, maisemat muuttuivat lounasta kohden mäkisemmiksi tähän keskimaan tasaisuuteen verrattuna. Pysähdyttiin matkan varrella hotelliin vaihtamaan vaatteet ja laittautumaan (Pauliina sai kiitokset kivasta meikistä ja meikkien lainasta - ja mun vaatettamisesta, kun ei sattunut olemaan mitään juhlavampaa tai siistimpää paitaa mukana...), päästiin neuvomaan vessassa kävijöille kuinka käsipaperihärveli toimi (luki englanniksi että "laita käsi sensorille" mutta yllättävän harvalle se selvisi auttamatta). Eilis tilasi meille jäätelöannokset siksi aikaa kun odoteltiin vuorostamme sitä laittautumasta - ja se on kyllä totta että irlantilaiset tykkäävät tarjota. Voisi ottaa Suomessakin tavaksi...

Sen verran meni aikataulu hilkulle että ajettiin suoraan kirkkolle; itse häät pidettiin eri kaupungissa. Oltiin muutama minuutti etuajassa, ja sen verran piti härveltää että mentiin ensin suhlasen puolelle istumaan, mutta ennen juhlan alkua ehti Eilisin kaveri korjata meidät oikealle puolelle. Ja hyvästi jäi lopulta aikaa vielä istua ja ihmetellä, kun morsianta odoteltiin puoli tuntia - vähimmäisaika on kuulemma vartti. Puolentunnin verran siinä sitten juhlan alettua seurattiin katolilaista messua, joka on erityisesti häitä varten suunniteltu mutta messu kuitenkin. Sen verran oli tuttuja juttuja että isä saattoi morsmaikon urkujen soidessa alttarille jossa suhlanen jännitti ja hymyili, ja ...ehkä helpompi kertoa eroavaisuuksista.

Messuamisen (eli istumisen ja seisomisen vuorottelun) lisäksi häissä jaettiin ehtoollinen. Pauliina tuumasi että niin voidaan tehdä suomessakin, mutta ei taida olla yleinen tapa kuten täällä. Lisäksi pari kävi juhlan alkupuolella sytyttämässä kumpikin oman kynttilänsä alttarilla, ja vihkimisen jälkeen yhteisen kynttilän. Lisäksi sormusten annon ja pusujen jälkeen kannettiin parille pöytä ja tuolit, joiden ääressä kirjoitettiin alle vihkitodistus. Siinä varmaankin suurimmat erot. Pappi oli hauska vaikka ei ymmärrettykään läheskään kaikkia vitsejä kun kirkossa kaikui, mutta nauru kaikui kanssa ja mukava oli tunnelma. Ja istumisen ja seisomisen vaihtelu toi vähän virkistystä vuorotellen jaloille ja takamukselle. Niin että oikein hyviä ideoita...

Messun jälkeen pari käveli ulos, ja kun kävi ilmi että paria ja vanhempia piti kätellä ja onnitella tässä vaiheessa, päätettiin viime tingassa Pauliinan kanssa väistää sivuovesta kun ei osattu päättää kumpi sanoo morsiamen äidille että kaunis asu ja kumpi kehuu messua. Auringonpaisteessa odosteltiin että nähtäisiin kun hääparia kiusataan riisillä tai muulla mukavalla, mutta kävi ilmi, että tässä vaiheessa otetaan kaksi tuntia valokuvia, ja koska kukaan ei jaksa oottaa sellaista aikaa ennen kuin kampauksen saa peittää riiseihin, vieraat lähtevät hääpaikalle ja hääpari tulee sitten joskus aikanaan perästä. Vähän erilainen tapa. Noh, räpsittiin mekin siinä sitten muutama valokuva odottelun kunniaksi. Ensinnä kuvattiin hääparin autoa joka sitten paljastuikin kaasojen autoksi, hitusen hämmentyneenä naureskeltiin itsellemme kun muutama kuva oltiin ehditty kaasojen autosta ottaa :D




Sittenpä suunnattiin itse hääkaupunkiin Killarney:in (kukaan ei siis jäänyt odottamaan hääparin lähtöä, eikä se ole sikäli suuri numero kuten Suomessa). Häille oli varattu hotelli, josta Eilis oli varannut kahden hengen huoneen. Sniikattiin yksi henkilö sisään koska jotain luvatonta on joskus tehtävä (kerron äiti kunhan tulen kotiin :P), minkä jälkeen skipattiin kohteliaisuudesta hääjuhlien ruokailuosuus ja mentiin syömään elämämme ensimmäiset fish and chipsit, minkä jälkeen seurailtiin irlantilaista tanssia jonkinlaisella kävelykadulla. Satuttiin jonkin kesätapahtuman aikaan, lapset oli suloisia ja musiikkikin ihan mukavan kuuloista. Kun tuli viileä, lähdettiin kävelemään kaupungin ympäri, jutusteltiin mukavia ja napattiin muutama valokuva kun odoteltiin, että Eilis ilmoittaa että ruokailu on ohi ja voidaan liittyä tanssiseuraksi party-osioon. Siinä vaiheessa kun ruokailun oli arvioitu olevan ohi, saatiin viesti että alkumaljat saapuivat juuri, joten jatkettiin kävelyä ja kuvailua. Ja nätiltä näytti, ilta oli kaunis ja kirkko, vaikka se kuvissa sattuu melkein joka maisemaan niin ei se ihan joka paikasta näkynyt. Sisältä jäi kirkko tällä kertaa tutkailematta.



Sitten alkoi hullutteluosuus; yhdentoistamaissa alettiin kyllästyä värjöttelyyn kun oltiin hameet päällä, joten suunnattiin takaisin hotellille huoneeseen laiskottelemaan. Istahdin tuon haitarimiehen syliin hotellin lähellä kun katsoin että meidän vaatteiden väri sopi niin mukavasti yhteen. Piakoin Eiliskin löysi tiensä sinne, sanoi että yhden aikaan alkaa bändi soittamaan ja että hyvänen aika onhan teidän nyt tanssimaan tultava vaikken ollutkaan kovin innostunut (toisin kuin Pauliina). Eilis otti 20 minuutin nokoset, ja sen jälkeen oli pakko lähteä vaikka minä vanha ja raihnainen olisin ollut jo ihan valmis petiin. Ihan hyväksi ilta loppujen lopuksi osoittautui, oma suosikki oli kansantanssin osuus, kun morsiamen musikaalinen perhe soitteli vähän irkkumusaa. Niin siinä tanssittiin sitten morsiamenkin kanssa käsikynkkää aika villissä vauhdissa, eikä vaikuttanut olevan pahoillaan että oltiin tunkeuduttu särpimille. Pauliina tykkäsi kovasti tanssimisesta noin ylipäätään, minä olin hiukan laiskempi enkä osannut, mutta hauska oli seurailla ympärillä iloisesti liikkuvia ikäihmisiä, mummoja ja pappoja. Illan päätös ei ollut itselle kovin mieluisa, takana oleva poika veti hiuksista ja alkoi ärsyttää, kun vielä sattui olemaan humalassa. Jossain vaiheessa päästiin lähteään sänkyyn, moikattiin uusille tuttavuuksille ja Eilisille hyvät yöt ja painuttiin pehkuihin. Tän verran tällä kertaa, ajattelin että jos tulisi vähän pienemmissä erissä niin jaksaisi lukea ja kirjoittaakin paremmin :D