Galwayn jälkeen oli alunperin tarkoituksena käydä tutustumassa Sligoon, mutta moninaisten komplikaatioiden jälkeen (Maeve ["Meiv", pre-reg. eli farmasian opiskelija töistä] olikin tulossa takaisin samana päivänä ja aikaisin, ja junat kulkivat hankalasti tai eivät ollenkaan) otettiin suunnaksi Strokestown, että nähdään edes vähän pohjoisempaa Irlantiakin. Maeven ystävä oli siis lähdössä vähän sille suunnalle tekemään häämeikkiä ja Maeve oli lähdössä kyyditsemään, joten bongattiin kyyti ja mentiin vähän pidemmälle viettämään aikaa meikinteon ajaksi. Lueskeltiin opaskirjoista sitä sun tätä aikatauluista mutta mikään ei ollut oikeassa; Stokestownin piti kirjojen mukaan aueta kymmeneltä tai puoli yhdeltätoista, mutta kun ajettiin porteista sisään niin nähtiin kyltti jossa ilmoitettiin että vasta yhdeltätoista aukeaa. Niinpä siinä sitten istuttiin ja höpöteltiin autossa valokuvia kameroilta katsellen, ja mä kävin nappaamassa kuvan söpöstä kilpparista muurinkolossa.
Kun heelahoito sitten aukesi, käytiin ostamassa liput puutarhaan, museoon ja talokierrokselle, eli otettiin koko satsi. Kierroksen alkuun oli tunti, joten lähdettiin ensin pööpöilemään puutarhaan jossa lähinnä hassuteltiin koska ei se niin erikoinen ollut, en tiedä onko se johonkin aikaan kesästä kauniimpi. Tai virhee on kyllä aina kiva. Taivaa vaan oli harmaa. Löydettiin viinirypäleitä ja Orla-niminen perunalajike (Orla on irlantilainen nimi) ja kukkasia, ja ovi sekä venetsialainen ikkuna jotka oli huijausta; ne oli vaan kulissia, takana kasvoi kasveja. Mutta jättiläismäisiä ne oli, yritin avata ove kotiavaimella, mutta oli ihan liian pieni :(.
Mutta hupsista keikkaa kun puutarhan katseluun ei pitänyt mennä pitkään mutta meni kuitenkin, oli tarkoitus käydä peruna-/nälänhätämuseossa vielä ennen talokierroksen alkua, mutta juoksemiseksi meni kun jäi yli kymmenelle huoneelle alle 20 minuuttia aikaa, ja luettavaa olisi ollut paljon. Mutta minkäs teet, kun piti olla Maeven ystävää tiettyyn aikaan hakemassa. Mielenkiintoinen paikka museoksi kuitenkin, pilakuvia ja kuvia, lasitölkillinen perunoita (ihmetteln että eivätköhän ne koskaan pilaannu) ja toinen purkillinen sinistä töhnää jolla rutosta-tai-mikäs-se-olikaan päästiin.
Talokierroksella olisi kuvattavaa riittänyt koko päiväksi. Jotenkin vaan karulta tuntui miettiä, että kun ihmiset naapurissa ovat olleet katotta ja kärsineet nälänhädästä, on paremmalle väelle (miehille) kiikutettu pissapotta pöytään jottei heidän ole tarvinnut nousta päivällisen aikana pöydästä. Talossa nähtiin myös vanha tuttipullo (meni toimintamekanismi ohi kun innostuin liikaa kuvien räpsimisestä) ja muuta kummaa kamaa, ja kuultiin tarinoita. Opittiin että jo 1700-luvulla voitiin poistaa kylkiluita että oltaisiin hokemman näköisiä. Lasten opiskeluhuoneen seinät olivat ruotsinväreissä, jotta mieli säilyi pirteänä (ihan hauska idea sinänsä), ja ladyn pissapottaan oli kirjoitettu käyttöohjeet sisäpuolelle. Eli kaikenlaisia älyttömyyksiä kuultiin - mikä tietenkin tarkoittaa että mielenkiintoinen paikka oli talokin.
Kun oltiin päästy Strokestownista ja kopattu Maeven ystäväkin kyytiin, suunnattiin mahdollisesti K:lla alkavaan pikkukaupunkiin jossa käytiin syömässä ja kahvilla mukavannäköisessä pikkukahvilassa. Kun ystävykset puhuivat innoissaan omia juttuja pöydässä, me Pauliinan kanssa jonkin ajan päästä liuettiin paikalta tutkimaan kaupunkia vesisateessa. Kristallia olisi lähtenyt kalliilla mukaan, Pauliina kielsi minua menemästä turistikauppoihin kun ne alkavat jo kyllästyttää mutta kun minä tarvitsen kortteja kun olen kranttu ja niiden etsiminen kestää. Ei kuitenkaan ehditty pitkällekään, kun Maeve soitti, että nyt oltaisiin lähdössä kotiin, kysyttiin myyjältä että missä me oikein ollaan, rynnättiin ulos vesisateeseen ja otettiin valokuvia tyttöjä ootellessa. Ne tosin tuli kävellen eikä autolla, joten seikkailtiin sitten viidestään sateessa ja puhurissa autolle, heitettiin kolmas pyörä omalle (se paikkakuntalainen) ajopelilleen ja lähdettiin vesisateessa kotimatkalle.
Matkalla tytöt yrittivät kovasti saada meidät pelaamaan sanaleikkejä englanninkielellä, mutta väsymys painoi ja ajatus jumi. Niinpä leikki vaihtui äkkiä "hei, mä ajattelen jotain julkkista ja teidän pitää kysyä kysymyksiä joihin mä voin vastata vaan kyllä tai ei", mutta sekin leikki loppui lyhyeen kun mä en tiedä julkkiksia varsinkaan niin paljoa että pystyisin sanomaan onko ne kotoisin Euroopasta vai jostain muualta. Sitten puhuttiin leffoista, ja sovittiin että mennään Maeven kanssa tulevalla viikolla kinoon kattomaan eläviä kuvia. Kävi kuitenkin niin, kuten tarina paljastaa, että elokuvalle sovittiin päivä ja kellonaika, Minna ja Pauliina pyöräilivät keskustaan ja Maeve tuli autolla, mutta niin vain kävi että elokuva olikin alkanu 20 minuuttia ennen netissä ilmoitettua aikataulua, eikä koko iltana tullut mitään muuta järkevää joka olisi sopinut aikatauluun. Sinä iltana tytöt kävivät ostamassa Essolta 99:t eli isommat ja muhkummat ja kermaisemmat ja paksummat pehmikset halvemmalla kuin Suomesta, ja niitä sitten mentiin mutustamaan puistoon ja värjöteltiin kesää kun aurinko oli jo laskemassa ja Irlanti on aina Irlanti.
Muuta kerrottavaa meidän Strokestownin reissusta ei taida olla, mukava oli käydä edes päiväselti ja saatiinpahan yhdelle viikonlopulle jotain tekemistä ja toisaalta yksi sunnuntai olla kotona ja lojua ah tekemättä mitään. Niin että oikein mukava viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti