Tanssimisen jälkeen aamulla nukutti, mutta kovin kauaa ei auttanut nukkua kun uloskirjaus oli kai yhdeltätoista. Puoli yhdentoista maissa taittiin herätä; onneksi olen tarvittaessa (tai lähinnä halutessani) nopea, heitin tavaroita pussiin, otin autonavaimet ja menin parkkipaikalle odottamaan Pauliinaa. Laukussa oli pehmenneet omenat meille molemmille, kun jäätiin odottamaan Eilisiä joka jäi antamaan lahjan morsiamelle tai mikä homman nimi nyt ikinä olikaan. Niinpä me suunnattiin kaupungille turisti-infoon ostamaan kortteja :D Pakollinen melkein joka kaupungissa tai paikassa jossa käydään... Tosin turisti/Irlantikauppoja löytyy ihan hirmuisesti ainakin joistain paikoista (Galway), niin että turisti-infoja ollaan onnistuttu aika hyvin välttelemään. Kun turisti-info yhden aikaan sulki lounastauon takia ovensa tunniksi, me odoteltiin Eilisiä seuraksi aamupalalle. Mentiin johonkinjohonkin, tuli Virpi mieleen seinällä olevista tauluista, palvelu ei ollut loisteliasta mutta aamupalaksi sain paahtoleivän päällä paksun kerroksen jonkinlaista kananmunamössöä ja puolikkaan tomaatin, ja hyvää oli. Ja täyttävää. Aamupalan jälkeen Eilis vietti aikaa ystäviensä kanssa, ja me lähdettiin hevosajelulle puistoon. Ajelusta ei ole suunnattomasti sanottavaa, harmaa oli päivä eikä maisemia näkynyt kuten oli tarkoitus, mutta heppakuski räpsi meistä muutaman epäonnistuneen kuvan ja vältyttiin vesisateelta, mikäs sen parempaa. Kuski tosin oli hauska vaikken kuullutkaan mistä se vitsaili, ja tässä kirjoittaessa paljastui että hevonen joka meitä kyyditti, oli sama kuin apteekkarin opaskirjan kuvaan päässyt - ja sama hevonen oli vielä The Irish Timesissakin :D Joko kuuluisa tai linssilude.
Ajelun jälkeen katseltiin kävelykadulla pieni tovi aikuisten karkeloita irlantilaisen musiikin tahdissa, kovin kävi jalka koreasti ja nopeasti, naiset pukivat oikein kopsukengät jalkaan jotta paremmin kolahti kanta puualustaan. Sitten piti testata paikallista jäätelöä ja ai nam kun oli montaa herkkulajia, miten niistä ei tullut otettua kuvia! Pauliina testasi brown bread (leipä)-jäätelöä, ja minä uhrauduin maistamaan kahta lajia; tosin vain viski-suklaajäätelö jäi mieleen. Voi nam!(^^) Joskus hyvästä kannattaa maksaa. Jäätelöiden jälkeen tavattiin Eilis ja päädyttiin lähtemään muutaman mailin päähän kansallispuistoon katsastamaan viktoriaanista Muckross Housea. Itse taloa ihailtiin vain ulkopuolelta (lukuun ottamatta vähemmän viktoriaanisten toilettipalveluiden käyttämistä); sen sijaan käveltiin parin kilometrin päähän katsomaan vesiputousta. Luonnonpuisto oli kaunis, matkalla oli hirmuinen viidakko alppiruusua ja hirmuisen valtava puu (kuvassa, voitte verrata puun kokoa muhun, kyllä mä olen siellä kuvassa :D). Samoin mut on piilotettu myös vesiputouskuvaan, ja todettiin taas kuvia katsellessa että vaaleet vaatteet ei oo parhaat valokuvaukseen ainakaan pilvisellä säällä ja automaattitoiminnolla. Kaikkea sitä oppiikin.



Näin meni pitkälti Killarneyn matka, jotain varmaan unohtui mutta tärkeimmät siinä. Mukava oli matka, ja hienointa oli että joku pyysi mukaan omaan elämäänsä, sitä sattuu täällä harvoin. Ja hullunkurisinta on se, että Eilis epäili ettei meitä olisi kiinnostanut! Paluumatkalla pysähdyttiin vaaleanpunaiseen perunaan joka paljastui roskaruokapaikaksi, mutta saatiin maha täyteen ja sehän on tärkeintä. Tultiin kotiin väsyneinä ja tyytyväisinä, ja oltiin sitä paitsi selvitty viikonlopusta niin luvattoman halvalla että (muutamaa viikkoa myöhemmin Galwaysta) ostettiin Eilisille korvaukseksi Gilmoren tyttöjen kolmas tuotantokausi kun se siihen Aleksin ostamaan ensimmäiseen kauteen oli niin tykästynyt että oli jo toisenkin ehtinyt ostaa ja katsoa. Töissä se kysyi että "mitä Lorelaille ja Lukelle käy, saat pilata ja millään muulla ei ole mitään merkitystä" :D Sellaista se on. En tosin osannut vastata kun en muista...
Näin meni pitkälti Killarneyn matka, jotain varmaan unohtui mutta tärkeimmät siinä. Mukava oli matka, ja hienointa oli että joku pyysi mukaan omaan elämäänsä, sitä sattuu täällä harvoin. Ja hullunkurisinta on se, että Eilis epäili ettei meitä olisi kiinnostanut! Paluumatkalla pysähdyttiin vaaleanpunaiseen perunaan joka paljastui roskaruokapaikaksi, mutta saatiin maha täyteen ja sehän on tärkeintä. Tultiin kotiin väsyneinä ja tyytyväisinä, ja oltiin sitä paitsi selvitty viikonlopusta niin luvattoman halvalla että (muutamaa viikkoa myöhemmin Galwaysta) ostettiin Eilisille korvaukseksi Gilmoren tyttöjen kolmas tuotantokausi kun se siihen Aleksin ostamaan ensimmäiseen kauteen oli niin tykästynyt että oli jo toisenkin ehtinyt ostaa ja katsoa. Töissä se kysyi että "mitä Lorelaille ja Lukelle käy, saat pilata ja millään muulla ei ole mitään merkitystä" :D Sellaista se on. En tosin osannut vastata kun en muista...

Ihanat maisemat siellä! Tykkään kovasti. :) Ei muuten yhtään haittaa, vaikka venähtää blogin pituus, kun sun juttuja on mielenkiintoista lukea.
VastaaPoistaMinna! Et voi olla tosissasi kun et muista, miten Lorelaille ja Lukelle käy! Senhän pitäisi olla täysin selvää:D:D
VastaaPoista